Tattari urheilijan ruokavaliossa


Vilja-allergia, kestävyysurheilu ja tällä hetkellä vielä lisänä imetys asettavat omia vaatimuksia ruokavalioni suhteen. Panostan todella paljon syömiseeni, sillä olen todennut, että se on yksi tärkeimpiä tekijöitä sairastelujen välttämiseen (riittävän palautumisen rinnalla). Ruokavaliolla pystyn vaikuttamaan siihen, että voin hyvin. Oma ruokavalioni on siis allergioiden takia gluteeniton (myös kaura-allergia), maitotuotteista käytän vain hapanmaitotuotteita ja lisäksi yritän syödä mahdollisimman puhdasta, prosessoimatonta ruokaa.

Perustan koko ruokavaliolleni luo tattari. Se on päivittäisessä käytössä hiutaleiden, pastan, jauhojen, suurimoiden ja rouheen muodossa. Vuodessa taitaakin olla keskimäärin kaksi aamua, joita en aloita tattaripuurolla (jouluaamut aloitetaan perinteisesti äidin riisipuurolla). Jokaisella reissulla minulla on mukana omat tattarihiutaleet, joista saan nopeasti puuroa sekoittamalla hiutaleet kiehuvaan veteen + päälle muutaman minuutin haudutus. Se on niin helppoa, etten edes viitsi hotellissa tilata omaa puuroa, vaan otan mieluummin hiutaleet matkaan. Sillä tavoin ei tarvitse turhaan odotella ja saa sellaista puuroa, jota haluaa.

Tattari sopii erinomaisesti urheilijan ruokavalioon, sillä se on täydellinen proteiinin lähde (sisältää kaikki välttämättömät aminohapot) ja sisältää runsaasti mm. B-vitamiineja, kalsiumia, magnesiumia sekä flavonoideja. Lisäksi se on emäksinen, toisin kuin pääosa muista viljoista, eli tekee hyvää happoemästasapainolle kovan rasituksen jälkeen. Tattarin kuidut hellivät vatsaa ja ainakin minun vatsani tykkää todella paljon hyvin sulavasta tattarista. Tattarista saan siis sekä hiilihydraattia ja proteiinia, jotta jaksan treenata ja jotta palaudun.

Tattarin maku saattaa alkuun tuntua oudolta, mutta kun siihen tottuu, se maistuu todella hyvältä. Leivonnaisiin se antaa aromikkaan maun. Hiutaleissa on kuitenkin eroja ja kokematon keittäjä saa tattaripuurosta helposti liisterimäistä. Hiutaleet kannattaakin sekoittaa aina kiehuvaan veteen, niin onnistuu varmimmin.

Tattarin suurkuluttajana on ollut mahtavaa, että olen saanut tehdä yhteistyötä Keskisen Myllyn kanssa. He jauhavat ja valmistavat suomalaisesta tattarista hiutaleita, pastaa, jauhoja, suurimoita ja rouhetta. Itselle todellista lähiruokaa, kun saan suomalaista gluteenitonta viljaa. Lisäksi voin luottaa siihen, että se on kaikin puolin puhdasta ja ennen kaikkea gluteenitonta.

Tällä hetkellä tattarisuurimopuuro marjojen (joita syön todella paljon) ja maustamattoman jogurtin kera on suurta herkkua. Suurimoita voi myös idättää vaikkapa salaatin joukkoon!

Tattarisuurimopuuro:

3 dl suurimoita
pari dl vettä
n. 1l maitoa (itse teen riisi- tai kookosmaitoon)
nokare voita
suolaa maun mukaa

Kiehautan suurimoita hetken vedessä, jonka jälkeen lisään maidon + voita. Annan kiehua miedolla lämmöllä 15-20 min ja sitten hautua kaikessa rauhassa (yhteensä noin tunnin). Lisään loppuvaiheessa vielä maitoa, jos puuro on sakeutunut liikaa.

 

Kilpailuja,kilpailuja…

Viimeisin kuukausi on ollut melko tiukkaa settiä, kun on tullut kisailujen ohessa myös vedettyä kunnon treenipätkää. Heinäkuun lopun Otepään leirin jälkeen kävin ensin katsastamassa Kalevan kisat katsomon puolella (ja vähä Pirjon edustushommia), sen jälkeen ampumajuoksun SM-kisat Kauhajoella, siitä viikko ja kisattiin Mikkelissä ampumasuunnistuksen MM-kisoissa. Mikkelistä suuntasin suoraan Vuokattiin leirille. Viikko sitten tein kovemman treenin Vimpelin rulla-amppis kisoissa ja nyt sitten ollaan kotimatkalla Kontiolahdelta rulla-ah:n SM-kisoista.

Melko väsynyt nainen ollut tämän viikon, eikä ole oikein mistään tullut mitään. Päätin kuitenkin käydä kisat vetämässä. Hiihto oli tulosten valossa (olotilaan nähden) ihan kohtuullista. Lauantaina kroppa ei toiminu yhtään, mutta sunnuntaina hiihto oli jo mukavampaa. Joo sen verran väsymystä, ettei jaksanu mukavuusalueilta pois…. Ammunnassa väsymys näkyi kuitenkin vielä vahvemmin. Tärinää, kroppa ei jaksanu eikä pää jaksanu. Viikonlopun saldona kulta ja pronssi. Ampumajuoksuista taisi tulla kulta ja hopea ja ampumasuunnistuksista viestikulta.

Ihan hyvältä näyttää kaikki tällä hetkellä, kunhan saa taas kropan palautuneempaan tilaan. Muutamana seuraavana päivänä jalat taitaakin pääasiassa osoittaa kohti kattoa. Ehkä muutamia leffoja kattelen ja syön hyvin! Ja ehkäpä on syytä leipoa jotain huippuhyvää, jotta saa energiavarastoja täyteen!

Lepäilyn jälkeen saakin lähteä tuulettamaan päätä ja ulkoiluttamaan kroppaa Keski-Euroopan maisemiin! Jihaa!

Päivitystä alkukesästä

Kesä on taas mennyt hurjaa vauhtia ja jo heinäkuukin alkaa lähestyä loppuaan! Kovasti on töitäkin tehty, lomailla ehtii sitten taas keväällä 😉 Alkukesän treenailin kotimaisemissa voimapainotuksella ja ensimmäinen leiri oli vasta juhannuksen jälkeen Vuokatissa. Tuli käytyä myös Aateli kisaamassa. Täällä hyviä kuvia! Ihan positiivisia signaaleja sieltä sain ja ennen kaikkea hyvät treenit. Harmitti tosin kovasti, kun vatsaongelmien vuoksi energiat loppui pahasti kesken kympin kisassa, mutta tärkeintä on kuitenkin olla kunnossa sitten talvella 🙂 Leiri  onnistui muuten erinomaisesti ja hyvässä seurassa! Kiitos vaan teille kaikille!

Parit ampumajuoksut sattui sopimaan tähän väliin ennen seuraavaa leiriä ja niissä tuli tietysti käytyä (Seinäjoella ja Kauhajoella). Tykkään niistä ihan älyttömästi, kun saa kunnon paineenalaista ammuntaa! Seuraavat kisat onkin sitten vasta Kauhajoen SM-kisat elokuun alkupuolella. Sitä ennen kuitenkin suunnataan kohti Otepäätä, jossa on tullut lähes joka kesä leireiltyä. Siihen asti saakin muutaman päivän ottaa hieman rennommin ja palautella edellisestä treenijaksosta.

Yhteenvetoa

Kevät meni taas kaiken sellaisen parissa, johon ei muuten ole hirveästi aikaa. Mm. kylä- ja shoppailureissuja (tänä keväänä 2 x Ikealla…!!!), maalaus- ja nikkarointiprojekteja, kaappien siivousta ja Pirjon leipomolla käyntejä 🙂 Sen verran oli taas kaikkea ohjelmaa, että kun treenikausi alkoi viime viikolla, niin ihan mielellään asettui jo aloilleen ja keskittyi urheiluun. Mutta on tässä edelleen mukavasti erilaisia projekteja, joita saa omalla koneella näpytellä, kun pitää saada ajatuksia pois urheilusta.

Mutta kaiken muun ohella, keväällä tietysti piti saada koottua ajatuksia menneestä kaudesta. Alkukauden kunto tuntui hyvältä, mutta jotain mysteeristä ongelmaa tuli lihaksistoon vuodenvaihteessa (väsymystä), mikä sitten aika lailla määritteli loppukauden. Tai lopullinen niitti oli helmikuussa iskenyt influenssa, josta kroppa taisi toipua kunnolla vasta huhtikuussa. Aikamoinen tauti kyllä, jospa ensi vuonna ottaisi taas sen rokotteen, kun nyt jätin väliin… Nyt ollaan yritetty miettiä, miten pääsisi tuosta jo useampana perättäisenä vuotena ongelmaksi muodostuneesta vuodenvaihteesta yli (terveenä). Jotain siis muutetaan harjoittelussa.

Viime viikonloppuna tuli käytyä kisaamassa Kauhajolla ampumasuunnistuksen SM-kisoissa/ MC-osakilpailussa. Parin vuoden tauon jälkeen intouduin tänä keväänä taas iltarasteille, joten päätin myös tuonne lähteä kisaamaan, kun kisat oli niin lähellä. Lauantailta tulikin ihan huippuonnistuminen ja SM-kulta yhteislähdöstä! Ammunta oli älyttömän hyvää ja helppoa, joten siitä sai pitkäksi aikaa hyviä fiiliksiä penkalle 🙂 Ja suunnistuskin meni mukavasti (perjantaina tosin jännitti liikaa, kun suunnistuskisoista oli taukoa 3 vuotta), joten nyt on intoa jatkaa iltarasteilla käyntiä. Sieltä saa yleensä aina hyviä treenejä! Ja olisi tarkoitus käydä joku matka kisaamassa elokuussa myös ampumasuunnistuksen MM-kisoissa Mikkelissä. Eli siihen mennessä täytyy saada rohkeutta suunnistukseen!

Joka tapauksessa, vaikka välillä käydään pitämässä hauskaa ja hakemassa hyviä fiiliksiä muista lajeista, niin pääpaino ja lähtökohdat kaikelle harjoittelulle ja kisaamiselle on omassa lajissa. Kesän kisat ovat vain hyviä treenejä kohti talven koitoksia 🙂

Long time no see

Pieni tovi tosiaan vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Tai tarkemmin ottaen lähes koko kisakausi… Se taitaa kertoa siitä, että talvi on aina aikamoista täpinää, eikä oikein ehdi/jaksa ylimääräisiä tietokonehommia. No nyt on kuitenkin kisakausi paketissa, joten on ainakin pieni hetki aikaa hengähtää. LOMA!

Kausi ei päättynyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä jouduin keskeyttämään Rukalla SM-hiihdoissa 30 km kisan. Onneksi kuitenkin samana viikonloppuna sain ripustaa kaulaani SM-mitalin Raahessa ampumahiihdon SM-kisoissa. Jotain häikkää oli energiavarastojen kanssa, sillä jo lauantaina meno oli jokseenkin väsynyttä ja sunnuntaina energiavarastot oli ihan lopussa. Keskeyttäminen ottaa sen verran koville, että siihen on melko korkea kynnys. Yleensä sitä raahautuu väkisin maaliin. Nyt kuitenkin lihaksisto oli niin lopussa ja matka pitkä kovassa maastossa, ettei oikein muuta vaihtoehtoa tuntunut olevan. Ihan optimaalisin tuo kisaohjelmakaan ei ollut, mutta normaalimmalla olotilalla siitä olisi pitänyt selvitä (vaikkakin aikataulut olivat hieman minua vastaan, ah-kisa n. 16.00 Raahessa+verryttelyt, matkustus Rukalle, perillä n.22.00 ja kisa aamulla 9.50, välissä yön lyheneminen tunnilla kellojen siirron takia). Jälkiviisaana olisi pitänyt jäädä toiseksi päiväksi Raaheen kisaamaan, kun kroppa oli tuossa tilassa, mutta turha sitä on jossitella.

Joka tapauksessa Raahesta saatuun SM-mitaliin olen todella tyytyväinen! Suoritus ei ollut hyvä (sakot 2+2), mutta se riitti tällä kertaa. Rukalta jäätiin Luostolle muutamaksi päiväksi lomailemaan ja nauttimaan hyvistä hiihtokeleistä. Kelit tosin oli aika lumisateiset. Kotona onneksi pääsi vielä pääsiäisenä nauttimaan aurinkoisista hiihtokeleistä. Mutta nyt kelit lämpeää sen verran näillä korkeuksilla, että saanee laittaa välillä lenkkarit jalkaan.

Talvelta yhteenvetoa laitan pian…

Lumileiri ja kisakauden avaus

Tervehdys!

Pitkä reissu takana, kun on kuukauden verran tullut leireiltyä. Ensin Oloksella 3 viikkoa ja vielä päälle viikko Vuokatissa. Nyt sitten muutama päivä aikaa kotona hoitaa laukut uudestaan reissukuntoon ennen seuraavaa määränpäätä.

Oloksella tuli siis vedetty kunnon treenisetti ja siinä ohessa kolme kisaa (joista yksi ilman asetta). Välillä piti hammasta purra, kun ammunta ei ollut ihan sitä, mitä olisi halunnut. Olos ei ole mikään helpoin ammuntapaikka mm. liukkaiden mattojen ja tuulen takia. Eniten vannetta kuitenkin kiristi täysin epäonnistunut katsastuskisa.

Hiihto-olosuhteet olivat tosi hyvät, vaikkei luonnonlunta juurikaan ollut. Aika Oloksella meni yllättävänkin nopeasti. Piristävää oli treenailla välillä vähän nuoremmassa seurassa, kiitos Kuortaneen tytöille hyvistä treeneistä!

Vuokattiin ajettiin suoraan Lapista, kun en ole koskaan kaivannut yhtään ylimääräisiä matkustuspäiviä. Siellä saikin vielä hyvin treenattua ennen viikonlopun karsintoja. Aivan huippua taas ampua vähän normaalimmissa olosuhteissa! Kisat meni kohtalaisesti, vaikka ammunta ei vielä ollut sitä, mitä sen pitäis olla. Ja kyllä sen hiihdonkin kanssa on vielä tekemistä! Ehkä siinä auttaa se, että nyt saa alkaa harjoittelua keventää!

Mutta ihana päästä käymään kotona! Keskiviikkona sitten kohti kauden ekoja kansainvälisiä kisoja, eli Ibu cupiin!

Urheilijan gluteenitonta arkea

Oma tutkimusmatkani gluteenittomaan maailmaan alkoi talvella 2000, kun minulla todettiin vilja-allergiat. Yllättävän pitkän ajan on siis jo kuljettu tätä tietä. Aika eri maailma se oli tuolloin vuonna 2000, kun itselle tuo tieto tuli ihan puskista. Erilaiset vatsa- ym. vaivat olivat vaivanneet jo pikkutytöstä lähtien, mutta aiemmin niille ei ollut löytynyt selitystä. Alkuun sitä oli lähes aina yksin asian kanssa ja välillä se oli raskasta, kun jo silloin tuli reissattua melko paljon kisa- ja leirimatkoilla – toki silloin vain kotimaassa. Mutta vähitellen alkoi huomaamaan, miten mm. keliakia alkoi lisääntymään todella vauhdilla. Ravintolassa saattoi olla oikeasti joku toinenkin gluteenitonta ruokavaliota noudattava tyyppi yhtä aikaa!

Tänä päivänä tilanne on IHAN toinen. Enää sinulla ei tarvitse edes olla mitään sairautta taustalla, vaikka noudattaisit gluteenitonta dieettiä. Erityisesti tämän vuoden aikana on huomannut, miten gluteenittomuuden suosio on noussut mm. omaan hyvinvointiin panostavien, kuntoilijoiden ja urheilijoiden keskuudessa. Mistä tämä sitten johtuu? Tässä muutama hyvä opus siihen: Eroon vehnästä (William Davis), Vaaralliset Viljat (James Braly ja Ron Hoggan) sekä Superviljat (Chrissy Freer). Gluteenittomista viljoista moni (mm. tattari, kvinoa ja amarantti) kuuluu noihin superviljoihin, joilla on paljon hyviä terveysvaikutuksia!

Keliakian ja vilja-allergian lisäksi monen muun sairauden hoitoon kuuluu nykypäivänä gluteeniton ruokavalio. Omassa tuttavapiirissä on monta gluteenitonta dieettiä noudattavaa, mutta lähes jokaisella on eri syy taustalla. Eli nykypäivän jalostettu ja tehoviljelty vilja (mm. vehnä) on aiheuttanut todella paljon terveysongelmia. Kun tarpeeksi moni vaan tajuaisi sen, miten paljon voi saada aikaan jo ruokavalion muutoksella ilman minkäänlaista lääkitystä!

Tattaria

Ei se gluteenitonkaa kovin kummalliselta näytä – tattaria rouheena ja hiutaleena

Hämmentävää tällä omalla tiellä on ollut se, että alkuun moni kauhisteli sitä, miten voin urheilijana saada tarpeeksi kaikkea gluteenittomasta ruuasta, vaikka tosiaan tällä hetkellä moni urheilija on nimenomaan siirtynyt gluteenittomaan ruokaan sen etujen vuoksi! Vielä 1,5 vuotta sitten ravintoterapeuttikin muistutteli, että pitää olla tarkkana kuitujen kanssa, että varmasti saa riittävästi. Okei, myönnän kyllä, että asioihin vähemmän perehtynyt voi tehdä todella huonoja valintoja gluteenittomankin ruokavalion kanssa. Ja ehkä niiden valintojen taustalla voi olla esim. makuasiat. Esimerkiksi oma suurherkku tattari ei maistu monenkaan suussa alussa kovinkaan miellyttävältä sen voimakkaan maun vuoksi, mutta aika nopeasti sen maku alkaa miellyttää tai siihen rakastuu täysin! Tattarienkin maussa on eroja. Suosittelen kokeilemaan Keskisen Myllyn kotimaista tattaria, todella miellyttävän makuista!!! Omassa ruokavaliossa tattarilla on erittäin iso rooli, sillä se pitää huolta happo-emästasapainosta emäksisyytensä ansiosta, se on täydellinen proteiinin lähde (sisältää kaikkia tarpeellisia aminohappoja), siinä on runsaasti antioksidantteja, siitä saa mm. magnesiumia, rautaa, sinkkiä, seleeniä sekä b-ryhmän vitamiineja ja lisäksi se pitää vatsan kunnossa vesiliukoisen kuitunsa ansiosta.

Vaikka alkuun vähän kirpaisi tuo vilja-allergiadiagnoosi, tänä päivänä olen erittäin tyytyväinen omaan ruokavaliooni, enkä sitä haluaisi muuksi muuttaa. Ehkä urheilijana kuitenkin olisi helpompaa olla tällaisella dieetillä, jos taustalla ei olisi mikään sairaus. Silloin kisamatkoilla olisi rennompi olla, kun olisi varmuus siitä, että pystyt hengittämään normaalisti, vaikka jostain saisit murusen vääränlaista ruokaa.

Mihinkäs seuraavaksi kiivettäis - välipala ja omat eväät :-)

Mihinkäs seuraavaksi kiivettäis – välipala ja omat eväät 🙂

Talvi lähestyy

Elokuun lopussa leireilin Vuokatissa ja siihen päälle sitten kisattiin kotimaisemissa rulla-ampumahiihdon SM-kisoissa. Siitä on taas menty reilu kuukausi eteenpäin, joten kunnonkin pitäisi olla lähempänä sitä, mitä talven kisat vaativat.

Pari päivää ollaan nyt oltu kotona edellisen leirin jälkeen. Pitkään on ollut tapana leireillä syksyllä Ramsaussa, mutta nyt haluttiin kokeilla jotain erilaista. Itävaltaan suunnattiin tälläkin kertaa, mutta nyt Obertilliachiin. Erittäin onnistunut oli tämäkin leiripaikkavalinta 🙂 Maastoa löytyi, ampumapenkka ja rullarata olivat todella hyvät ja kelit suosi meitä! Tässä hieman treenitunnelmia:

Obertilliach 09/14
Obertilliach 09/14
Obertilliach 09/14

Nyt sitten täytyy kunnolla palautella, sillä tulihan sitä melko hyvä setti vedettyä tuolla. Lihaksisto joutui ahtaalle, kun nousua löytyi 🙂 Muutenkin nyt eletään tärkeitä hetkiä talven kannalta. Tähän aikaan on todella helppo tehdä virheitä. Tänä vuonna onkin tullut mietittyä todella tarkkaan, mikä olisi omalle kropalle parasta näin lokakuussa. Katsotaan onnistutaanko siinä!

Annukka

Pakko olla sairaan tarkka

Siinäpä se tämän vuoden teema viime viikkoiselle Keliakia viikolle. Aika osuva lause kuvaamaan keliaakikon (ja omassa tapauksessa vilja-allergikon elämää). Teeman tavoitteena taitaa olla se, että saataisiin muutkin tajuamaan, miksi tarkkuutta oikeasti vaaditaan. Ei todellakaan ole kiva varmistella pariin kolmeen kertaan sitä, että tilaus kirjattiin varmasti gluteenittomana (ja se valitettavasti on pakko tehdä, kun muuten on useaan kertaan jäänyt ’gluteeniton’ merkitsemättä tilaukseen). Ja todellakin mieluummin ottaisin ruoan linjastosta kuin jään odottelemaan keittiöhenkilökuntaa ja kyselemään ruoan sisältöä. Leivästä on tullut suurimpia ongelmia sen jälkeen kuin gluteenittomuuden määritelmiä muutettiin. Aiemmin pystyi pyytämään luontaisesti gluteenitonta, mutta nyt joutuu jokaiselle tarjoilijalle selittämään, miksi tarvitsen jotain muuta leipää, kun tarjolla on vain vehnätärkkelystä sisältävää. Enkä ihan huvikseni lue kaupassa tuoteselostuksia kerta toisensa jälkeen. Sitä vaan on oman terveytensä takia pakko olla tarkka.

Kotioloissa gluteenittomuuden kanssa ei ole mitään ongelmia. Toivoisinkin, että joka ravintolasta löytyisi yhtä hyvä dieettikokki kuin minulta kotoa 🙂 Kisareissuissa sitten on vähän haastavampaa, kun joka maassa ei ole vielä samanlainen tuntemus gluteenittomuudesta kuin meillä Suomessa (ja kyllähän täälläkin on välillä vielä toivomisen varaa). Tilanne on kuitenkin parantunut ihan älyttömästi viimeisten vuosien aikana. Esimerkiksi Pohjoismaiden lisäksi Saksaan, Itävaltaan ja Italiaan saa lähteä tosi rennoin mielin. Viime talvina myös sellaiset maat kuin Tsekki ja Slovakia ovat olleet tosi positiivisia yllätyksiä. Silti joka paikkaan kannan omat puurohiutaleet, kun niitähän (tattari) ei mistään löydy. Leipääkin on aina pidettävä mukana. Pitää kuitenkin vielä huomauttaa, että ulkomailla olen saanut lähes aina tosi hyvää palvelua erityisruokavalion kanssa, kun taas Suomessa tuntee olevansa liian usein rasite keittiöhenkilökunnalle.

Ruoan kanssa on oltava tosi tarkkana, jos meinaa olla seuraavina päivinä kisakunnossa. Riskejä on siis vältettävä. Yllättävän vähän on mitään pahempaa sattunut ulkomailla. Kotona on vuosien saatossa oltu useamman kerran ensiavussa ennen kuin oikea ruokavalio löytyi. Siksi todellakin tietää, miksi on tärkeää olla tarkkana ruokavalion kanssa.

Jatkossa varmaan kirjoittelen useammin gluteenittomuudesta omassa urheilijan arjessa. Kevyellä harjoitteluviikolla ehtii aina vähän muutakin kuin urheilla, joten huomenna piipahdan Honkajoella katsomassa Pirjon leipomon arkea. Sinne on aina todella mukava mennä 🙂

Ampumajuoksun SM-kisat Oulussa

Viikonloppu kului Oulussa kisailujen merkeissä. Kaksi huonoa suoritusta tuli vedettyä, joten ei kauhean tyytyväinen voi olla, vaikka hopeamitalit tulikin. Juoksu ei kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla ja sakkoja tuli ihan liikaa, joten ei tosiaankaan syytä riemuun. Vielä kun lauantaina tuli reilusti sähläiltyä asetelineiden kanssa ja ammuttua hitaasti… Mutta nämäkin kisat oli vain treeniä talvea varten!

Vaikka itse ei onnistunutkaan tekemään mitään hyviä suorituksia, niin hienot kisat oli taas kerran! Noissa ampumajuoksuissa on oma viehätyksensä ja itse ainakin tykkään niistä kovasti. Laji on hyvää kesäharjoittelua talvea varten, sillä juoksun päälle on hankalampi ampua kuin hiihdon. Lisäksi ihastuin kovasti Ouluun kaupunkina 🙂 En tiedä, olenko aiemmin edes käynyt Oulun keskustassa (tai sitten ihan junnuna)… Vaikka majoituttiin ihan keskustassa, niin lenkkipolkuja lähti hotellin nurkilta moneen suuntaan. Lauantai-illan lenkki merelle päin olikin tosi hieno, kun pääsi siltoja ylittelemään. Monenlaista kaupunkia meiltä Suomesta löytyy! Vaikka on kotonakin hienoa!

Nyt sitte viikko hieman kevyemmin. Aikaa kotoilla ennen seuraavaa leiriä 🙂 Ja tv:stäkin taitaa tulla taas sopivasti seurattavaa, kun EM-kisat alkavat!