Tattari urheilijan ruokavaliossa


Vilja-allergia, kestävyysurheilu ja tällä hetkellä vielä lisänä imetys asettavat omia vaatimuksia ruokavalioni suhteen. Panostan todella paljon syömiseeni, sillä olen todennut, että se on yksi tärkeimpiä tekijöitä sairastelujen välttämiseen (riittävän palautumisen rinnalla). Ruokavaliolla pystyn vaikuttamaan siihen, että voin hyvin. Oma ruokavalioni on siis allergioiden takia gluteeniton (myös kaura-allergia), maitotuotteista käytän vain hapanmaitotuotteita ja lisäksi yritän syödä mahdollisimman puhdasta, prosessoimatonta ruokaa.

Perustan koko ruokavaliolleni luo tattari. Se on päivittäisessä käytössä hiutaleiden, pastan, jauhojen, suurimoiden ja rouheen muodossa. Vuodessa taitaakin olla keskimäärin kaksi aamua, joita en aloita tattaripuurolla (jouluaamut aloitetaan perinteisesti äidin riisipuurolla). Jokaisella reissulla minulla on mukana omat tattarihiutaleet, joista saan nopeasti puuroa sekoittamalla hiutaleet kiehuvaan veteen + päälle muutaman minuutin haudutus. Se on niin helppoa, etten edes viitsi hotellissa tilata omaa puuroa, vaan otan mieluummin hiutaleet matkaan. Sillä tavoin ei tarvitse turhaan odotella ja saa sellaista puuroa, jota haluaa.

Tattari sopii erinomaisesti urheilijan ruokavalioon, sillä se on täydellinen proteiinin lähde (sisältää kaikki välttämättömät aminohapot) ja sisältää runsaasti mm. B-vitamiineja, kalsiumia, magnesiumia sekä flavonoideja. Lisäksi se on emäksinen, toisin kuin pääosa muista viljoista, eli tekee hyvää happoemästasapainolle kovan rasituksen jälkeen. Tattarin kuidut hellivät vatsaa ja ainakin minun vatsani tykkää todella paljon hyvin sulavasta tattarista. Tattarista saan siis sekä hiilihydraattia ja proteiinia, jotta jaksan treenata ja jotta palaudun.

Tattarin maku saattaa alkuun tuntua oudolta, mutta kun siihen tottuu, se maistuu todella hyvältä. Leivonnaisiin se antaa aromikkaan maun. Hiutaleissa on kuitenkin eroja ja kokematon keittäjä saa tattaripuurosta helposti liisterimäistä. Hiutaleet kannattaakin sekoittaa aina kiehuvaan veteen, niin onnistuu varmimmin.

Tattarin suurkuluttajana on ollut mahtavaa, että olen saanut tehdä yhteistyötä Keskisen Myllyn kanssa. He jauhavat ja valmistavat suomalaisesta tattarista hiutaleita, pastaa, jauhoja, suurimoita ja rouhetta. Itselle todellista lähiruokaa, kun saan suomalaista gluteenitonta viljaa. Lisäksi voin luottaa siihen, että se on kaikin puolin puhdasta ja ennen kaikkea gluteenitonta.

Tällä hetkellä tattarisuurimopuuro marjojen (joita syön todella paljon) ja maustamattoman jogurtin kera on suurta herkkua. Suurimoita voi myös idättää vaikkapa salaatin joukkoon!

Tattarisuurimopuuro:

3 dl suurimoita
pari dl vettä
n. 1l maitoa (itse teen riisi- tai kookosmaitoon)
nokare voita
suolaa maun mukaa

Kiehautan suurimoita hetken vedessä, jonka jälkeen lisään maidon + voita. Annan kiehua miedolla lämmöllä 15-20 min ja sitten hautua kaikessa rauhassa (yhteensä noin tunnin). Lisään loppuvaiheessa vielä maitoa, jos puuro on sakeutunut liikaa.

 

Urheilijan gluteenitonta arkea

Oma tutkimusmatkani gluteenittomaan maailmaan alkoi talvella 2000, kun minulla todettiin vilja-allergiat. Yllättävän pitkän ajan on siis jo kuljettu tätä tietä. Aika eri maailma se oli tuolloin vuonna 2000, kun itselle tuo tieto tuli ihan puskista. Erilaiset vatsa- ym. vaivat olivat vaivanneet jo pikkutytöstä lähtien, mutta aiemmin niille ei ollut löytynyt selitystä. Alkuun sitä oli lähes aina yksin asian kanssa ja välillä se oli raskasta, kun jo silloin tuli reissattua melko paljon kisa- ja leirimatkoilla – toki silloin vain kotimaassa. Mutta vähitellen alkoi huomaamaan, miten mm. keliakia alkoi lisääntymään todella vauhdilla. Ravintolassa saattoi olla oikeasti joku toinenkin gluteenitonta ruokavaliota noudattava tyyppi yhtä aikaa!

Tänä päivänä tilanne on IHAN toinen. Enää sinulla ei tarvitse edes olla mitään sairautta taustalla, vaikka noudattaisit gluteenitonta dieettiä. Erityisesti tämän vuoden aikana on huomannut, miten gluteenittomuuden suosio on noussut mm. omaan hyvinvointiin panostavien, kuntoilijoiden ja urheilijoiden keskuudessa. Mistä tämä sitten johtuu? Tässä muutama hyvä opus siihen: Eroon vehnästä (William Davis), Vaaralliset Viljat (James Braly ja Ron Hoggan) sekä Superviljat (Chrissy Freer). Gluteenittomista viljoista moni (mm. tattari, kvinoa ja amarantti) kuuluu noihin superviljoihin, joilla on paljon hyviä terveysvaikutuksia!

Keliakian ja vilja-allergian lisäksi monen muun sairauden hoitoon kuuluu nykypäivänä gluteeniton ruokavalio. Omassa tuttavapiirissä on monta gluteenitonta dieettiä noudattavaa, mutta lähes jokaisella on eri syy taustalla. Eli nykypäivän jalostettu ja tehoviljelty vilja (mm. vehnä) on aiheuttanut todella paljon terveysongelmia. Kun tarpeeksi moni vaan tajuaisi sen, miten paljon voi saada aikaan jo ruokavalion muutoksella ilman minkäänlaista lääkitystä!

Tattaria

Ei se gluteenitonkaa kovin kummalliselta näytä – tattaria rouheena ja hiutaleena

Hämmentävää tällä omalla tiellä on ollut se, että alkuun moni kauhisteli sitä, miten voin urheilijana saada tarpeeksi kaikkea gluteenittomasta ruuasta, vaikka tosiaan tällä hetkellä moni urheilija on nimenomaan siirtynyt gluteenittomaan ruokaan sen etujen vuoksi! Vielä 1,5 vuotta sitten ravintoterapeuttikin muistutteli, että pitää olla tarkkana kuitujen kanssa, että varmasti saa riittävästi. Okei, myönnän kyllä, että asioihin vähemmän perehtynyt voi tehdä todella huonoja valintoja gluteenittomankin ruokavalion kanssa. Ja ehkä niiden valintojen taustalla voi olla esim. makuasiat. Esimerkiksi oma suurherkku tattari ei maistu monenkaan suussa alussa kovinkaan miellyttävältä sen voimakkaan maun vuoksi, mutta aika nopeasti sen maku alkaa miellyttää tai siihen rakastuu täysin! Tattarienkin maussa on eroja. Suosittelen kokeilemaan Keskisen Myllyn kotimaista tattaria, todella miellyttävän makuista!!! Omassa ruokavaliossa tattarilla on erittäin iso rooli, sillä se pitää huolta happo-emästasapainosta emäksisyytensä ansiosta, se on täydellinen proteiinin lähde (sisältää kaikkia tarpeellisia aminohappoja), siinä on runsaasti antioksidantteja, siitä saa mm. magnesiumia, rautaa, sinkkiä, seleeniä sekä b-ryhmän vitamiineja ja lisäksi se pitää vatsan kunnossa vesiliukoisen kuitunsa ansiosta.

Vaikka alkuun vähän kirpaisi tuo vilja-allergiadiagnoosi, tänä päivänä olen erittäin tyytyväinen omaan ruokavaliooni, enkä sitä haluaisi muuksi muuttaa. Ehkä urheilijana kuitenkin olisi helpompaa olla tällaisella dieetillä, jos taustalla ei olisi mikään sairaus. Silloin kisamatkoilla olisi rennompi olla, kun olisi varmuus siitä, että pystyt hengittämään normaalisti, vaikka jostain saisit murusen vääränlaista ruokaa.

Mihinkäs seuraavaksi kiivettäis - välipala ja omat eväät :-)

Mihinkäs seuraavaksi kiivettäis – välipala ja omat eväät 🙂

Pakko olla sairaan tarkka

Siinäpä se tämän vuoden teema viime viikkoiselle Keliakia viikolle. Aika osuva lause kuvaamaan keliaakikon (ja omassa tapauksessa vilja-allergikon elämää). Teeman tavoitteena taitaa olla se, että saataisiin muutkin tajuamaan, miksi tarkkuutta oikeasti vaaditaan. Ei todellakaan ole kiva varmistella pariin kolmeen kertaan sitä, että tilaus kirjattiin varmasti gluteenittomana (ja se valitettavasti on pakko tehdä, kun muuten on useaan kertaan jäänyt ’gluteeniton’ merkitsemättä tilaukseen). Ja todellakin mieluummin ottaisin ruoan linjastosta kuin jään odottelemaan keittiöhenkilökuntaa ja kyselemään ruoan sisältöä. Leivästä on tullut suurimpia ongelmia sen jälkeen kuin gluteenittomuuden määritelmiä muutettiin. Aiemmin pystyi pyytämään luontaisesti gluteenitonta, mutta nyt joutuu jokaiselle tarjoilijalle selittämään, miksi tarvitsen jotain muuta leipää, kun tarjolla on vain vehnätärkkelystä sisältävää. Enkä ihan huvikseni lue kaupassa tuoteselostuksia kerta toisensa jälkeen. Sitä vaan on oman terveytensä takia pakko olla tarkka.

Kotioloissa gluteenittomuuden kanssa ei ole mitään ongelmia. Toivoisinkin, että joka ravintolasta löytyisi yhtä hyvä dieettikokki kuin minulta kotoa 🙂 Kisareissuissa sitten on vähän haastavampaa, kun joka maassa ei ole vielä samanlainen tuntemus gluteenittomuudesta kuin meillä Suomessa (ja kyllähän täälläkin on välillä vielä toivomisen varaa). Tilanne on kuitenkin parantunut ihan älyttömästi viimeisten vuosien aikana. Esimerkiksi Pohjoismaiden lisäksi Saksaan, Itävaltaan ja Italiaan saa lähteä tosi rennoin mielin. Viime talvina myös sellaiset maat kuin Tsekki ja Slovakia ovat olleet tosi positiivisia yllätyksiä. Silti joka paikkaan kannan omat puurohiutaleet, kun niitähän (tattari) ei mistään löydy. Leipääkin on aina pidettävä mukana. Pitää kuitenkin vielä huomauttaa, että ulkomailla olen saanut lähes aina tosi hyvää palvelua erityisruokavalion kanssa, kun taas Suomessa tuntee olevansa liian usein rasite keittiöhenkilökunnalle.

Ruoan kanssa on oltava tosi tarkkana, jos meinaa olla seuraavina päivinä kisakunnossa. Riskejä on siis vältettävä. Yllättävän vähän on mitään pahempaa sattunut ulkomailla. Kotona on vuosien saatossa oltu useamman kerran ensiavussa ennen kuin oikea ruokavalio löytyi. Siksi todellakin tietää, miksi on tärkeää olla tarkkana ruokavalion kanssa.

Jatkossa varmaan kirjoittelen useammin gluteenittomuudesta omassa urheilijan arjessa. Kevyellä harjoitteluviikolla ehtii aina vähän muutakin kuin urheilla, joten huomenna piipahdan Honkajoella katsomassa Pirjon leipomon arkea. Sinne on aina todella mukava mennä 🙂